Avainsana-arkisto: Tarja Heikkilä

Minä ja maisema, 28.6.-31.7.2009

Kantaaottavaa taidetta maiseman puolesta Taideyhdistys Idun viidennessä kesänäyttelyssä.


Mukana olivat: Riikka Jaakkola, Ulla-Maija Kylämarkula, Elina Kylämarkula, Tuija-Maija Laine, Tuula Launonen, Satu Lusa, Merja Markkula, Leena Miettinen, Leena Männistö, Raija Nokkala, Asta Ranttila, Eeva Maria Salo, Kerttu Salonen, Sirpa Sillanpää, Pirkko Siivonen, Maija Tuurna, Outileena Uotila ja Tarja Heikkilä.

Riikka Jaakkolan leipälajeja ovat musiikki ja opettaminen. Makasiiniin hän toi nähtäville keramiikkaa: lintuja ja pienen metsikön puita.

Myös Urpolan vanhan emännän Ulla-Maija Kylämarkulan teokset olivat keramiikkaa: mm. omakuva ”Kahven ryystäjä”.

Elina Kylämarkula tallensi installaatioonsa menneen maalaismaiseman tunnelmia: ”Maalaismaisema, työnteon ja lepohetkien maisema. Toisen ajan ja paikan maisema.”

Posliininmaalaajamestari Tuija-Maija Laine esitteli hehkuvia tauluja ja komeita vateja.

Tuula Launonen oli tehnyt olkitaulusarjan taitavana ja monipuolisena oljen käsittelijänä.

Graafinen suunnittelija Satu Lusa toi makasiinin seinille voimakkaissa väreissä ja tunnelmissa leiskuvan Luontoäidin kalenterin.

Merja Markkulan teemana oli Minähän olen vettä. Huomattava osa laajaa installaatiota olivat Kankaanjärven Kuolinpaidat. Biotaitelijana tunnettu Markkula halusi teoksellaan muistaa Kankaanjärveä, joka on Turun kaupungin vesihuolto-operaatioiden takia muuttunut mutakuopaksi. Ympäristömietteisiin on liitetty meitä jokaista koskeva hyvän elämän päättävän arvokkaan ja lempeän kuoleman toiveen.

Leena Miettisen valokuvat koristivat jo sisäänkäyntiä makasiiniin. Hän on kuvannut luonnon yksityiskohtia ja maisemia tarkalla näkemyksellä.

Kädentaitajien kujan yrittäjä Leena Männistö on myös tuonut näytille valokuvia.

Raija Nokkalan laareissa oli viehättävän humoristisia maalauksia ja esineinstallaatio Raijasta taiteen morsiamena. Yhdessä tauluista klovniperhe ihailee perheen pienimmän ensimmäistä temppua.

Asta Ranttilan tekstiilitaulussa oli laidunnusta raitamatolla.

Eeva Maria Salon tauluissa lähiluonnon pienet otukset olivat saaneet satuhahmot. Näätä on ”hulttiopoika, kaunis ja notkea, tulee milloin mielii, syö ja häipyy ennen aamua.” Pensaikon fasaaneista tai muista rapistelijoista Eeva Maria kertoo: ”Ne on taas maisemissa ja höyhenissä. Puskan veljekset”.

Keraamikko Kerttu Salonen harrastaa myös huovutusta. Huopaisissa ”seinätauluissa” ja suuressa keramiikkavadissa on vaikutteita Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuurista.

Huovuttaja Sirpa Sillanpään laarissa oli huovutettujen vaatekappaleiden lisäksi värikäs naisellinen paperiveistos.

Akvarellisti Pirkko Siivosen elämässä tärkeitä ovat myös samojedinkoirat. Näytteillä oli akvarellisarja pojan ja koiran seikkailuista ja rakukeramiikkainen Jassu ja pehmoinen villatakki, jossa on enemmän valkoista koirankarvaa kuin lampaanvillaa.

Espanjassa asuvan ja taidetta tekevän Maija Tuurnan töissä on väriä, valoa ja aurinkoa.

Outileena Uotilan laarissa oli kauniita luontokuvia sekä hienoja ja kekseliäästi toteutettuja tekstiilitauluja.

Tarja Heikkilä on tehnyt kirjan ”Risuja ja rautalankaa” niitä oli käytetty myös hänen näyttelyteoksiinsa.